Rakkaushöpinää

Heippa! Tänään taas kuuluisa höpöttelyfiilis on vallannut mun aivonystyrät, ja mieleen tulikin ajatus että jos höpöttelisinkin rakkaudesta ? Aluksi mietin, että onko aihe liian arka mutta ei mun tarvii liian syvällisiin asioihin mennä. En kuitenkaan osaa olla täällä blogissa mikään superavoin, kun muutenki näytän todellisen minäni vain harvoille. Kuitenkin kun näitä syvällisyys-postauksia on toivottu lisää niin saamanne pitää!

Ensinnäkin sana rakkaus tuo mulle tosi monta asiaa päähän. Rakkaus perheeseen, rakkaus ystäviin ja tottakai rakkaus Esaan. Kaikki noista edellämainituista merkitsee tosi paljon, mutta kyllä tuo viimeisin vie ehdottomasti sen suurimman osan mun sydämmestä. On hassua ajatella, että miten niin pienessä ajassa jostakin ihmisestä tulee niin tärkeä ja iso osa sun elämää. Puoli vuotta ollaan Esan kanssa kohta seurusteltu, enkä vois kuvitella enää elämää ilman sitä. Se samanlaisuus ja välittämisen tunne on jotain uskomatonta. Puol vuotta voi tuntua pieneltä ajalta, mutta me ollaan ainakin koettu siinäkin ajassa paljon. En malta odottaa tulevia yhteisiä kokemuksia.

Sanotaan, että rakastumisen tunne on maailman ihaninta ja parasta, mutta aina rakkauskaan ei aina ole mitään ruusuilla tanssimista. Siihen liittyy paljon itkua, ja muita ei niin mahtavia tunteita. Itse ainakin voin tunnustaa, että tämän aikaa kun oon parisuhteessa ollut, niin oon vuodattanut varmaan enemmän kyyneliä kun normaalin vuoden aikana. Kyyneleet on myös ollut usein positiivisiakin, mutta varsinkin kun oma kulta ei asu samalla paikkakunnalla, on ikävä usein se suurin syy miksi mä kyyneleitäni vuodatan. Mut kaikki se vuodattaminen, on ainakin mun mielestä sen arvoista. Esimerkiks tälläkin hetkellä mun on vaikea pysyä housuissani, kun tiedän että huomenna taas näkee sen suurimman aarteen.

Mutta mitä noihin rakkauden varjopuoliin tulee, niin niiltäkään ei voi välttyä. Esimerkiksi mä oon todella mustasukkanen ihminen, enkä nyt rupea sen enempää yksityiskohtia valottamaan, mutta sanompahan vaan että jos en luottaisi Esaan 100% niin mä tuskin pystyisin edes hengittämään. Myös ikävä on se toinen juttu, mikä sattuu. Kun näkee vain viikonloppuisin on tosi hankalaa aina sunnuntaisin päästää irti ja usein su-ma välinen yö onkin tuskaa. Toisaalta tälläinen harvemmin näkeminen on myös hyvästä, koska silloin oppii todella arvostamaan sitä yhteistä aikaa, ja semmonen läheisyys-vaihe suhteessa säilyy pidempää. No toisaalta mikäpä mä oon tässä yleistämään, puhun vain omien kokemuksien pohjalta. Kaikki suhteet on varmasti erilaisia, ja tarkoituksenani ei todellakaan tässä postauksessa antaa mitään vinkkejä tai kertoa mikä on oikein! Haluan vain jakaa omia juttujani ja kokemuksiani teidän lukijoiden kanssa. :)

En usko, että olen edes aijemmin osannut rakastua kehenkään niin paljoa, mitä olen nyt. Jotenkin se vain loksahti Esan kanssa heti ensimmäisen kerran jälkeen kun nähtiin. Tiesin jo silloin, että tästä pojasta mä haluan pitää kiinni. Omista tunteista puhuminen ei ole helppoa, mutta meiltä se luontui jo muutaman kerran jälkeen kun oltiin nähty. Mutta mistä mä sitten tiesin, kun olin oikeasti rakastunut? Voi kyllä sen vain tietää! Silloin haluaa viettää aikaansa vain sen tietyn kanssa, ja ne hetket ovat kuin satukirjasta. Itse olen kävellyt vaaleanpunaiset kakkulat päässä jo melkein puoli vuotta, enkä halua luopua niistä enää koskaan! Maailma näyttää paljon paremmalta paikalta ja kaikki muuttuu niin paljon positiivisemmaksi, jo pelkästään sen ajatuksen lomassa, että enää muutama hetki kun pääsee oman kullan kainaloon! Onneksi mulla siihen hetkeen on enää 1 yön verran aikaa. :)

Rakkaus osaa varmasti myös satuttaa, ja myös oma sydämmeni on särkynyt useita kertoja. Nämä negatiiviset kokemukset muuttaa ihmistä, vaikka ei itse haluaisi niitä muutoksia tapahtuvan. Olen henkilökohtaisesti huomannut, etten enää osaa luottaa ihmisiin yhtä helposti kuin ennen. Olen kuitenkin kiitollinen kaikista ystävistäni keihin pystyn luottamaan, sekä tietenkin Esaan. Olen monesti miettinyt, olenko nyt löytänyt sen oikean, sillä Esa on oikeasti ensimmäinen ihminen keneen voin parisuhteessa luottaa täydellisesti ja olla 110% se oma hullutteleva, tyhmä ja huumorintajuinen itseni. Aika näyttäköön mitä tapahtuu, mutta haluan uskoa meille vain hyviä asioita.

Sanompahan vaan että rakkaus on tunteiden vuoristorata, ja kun siihen vaunuun astut niin ylä-ja alamäkiä tulee molempia olemaan! Millaiseksi haluat oman vuoristoratasi tehdä, riippuu kumppanista ja itsestäsi molemmista yhtä paljon. Parisuhteeseen tarvitaan aina kaksi, joten yksin tämän vuoristoradan vaunussa et pärjää. Joskus raide saattaa tarvita paikkausta, mutta jos löytää oikeat ainekset sen korjaamiseen, voi matka jatkua. Tulet aivan varmasti nauttimaan kyydistä, mutta joskus siitä saattaa myös haluta pois. Kyse on sinusta, haluatko jatkaa vai lopettaa kyydin kesken. Itse olen kokenut kaikenmaailman tunnemyräkät, mutta haluan pysyä kyydissä. Pahempia paikkauksia minun ja Esan vuoristoradassa ei ole tarvinnut tehdä, vaikka meilläkin joskus pieniä alamäkiä on ollut. Mikään parisuhde ei toimi ilman niitä ja joskus ne voivatkin puhdistaa ilmaa. Olen kuitenkin iloinen siitä, että minun ja Esan pikku väittelytuokiot ovat säilyneet pieninä. Ehkä se kertoo jo jotakin suhteen toimivuudesta? :) Tiedä sitä, sillä kuten jo äsken sanoin, kaikki suhteet ovat erilaisia.

Olen iloinen kaikesta rakkaudesta, mitä olen viime aikoina kokenut, ja ne ihmiset ketkä ovat tärkeitä minulle juuri nyt, haluan pitää heistä kiinni. Elämä ei olisi mitään ilman rakkautta, jopa ystävien välinen rakkaus on piristävää! He tukevat ja auttavat, sekä kuuntelevat kun sinulla on murheita. Kavereita ei voi koskaan olla liikaa, mutta tosiystävyys onkin toinen juttu. Täytyy osata olla tyytyväinen jokaisesta ihmisestä, kuka on itselleen läheinen. En ainakaan itse vaihtaisi ketään heistä pois. Olen myös iloinen siitä, että olen läheinen perheeni kanssa. He osaavat myös kuunnella ja auttaa. Se, että on paljon ihania ihmisiä ympärillään auttaa jaksamaan vaikeinakin aikoina. Ja hyvien hetkien jakaminen niiden ihanien ihmisten kanssa onkin vasta upeaa. Kaikkia yhteisiä kokemuksia on mukava muistella jälkeenpäin.

Mutta nyt olen taas jakanut mieleni syvyyksiä vähän enemmän teille :) Ja höpöttelyfiilis menikin sopivasti tota postausta kirjoittaessa. :D Huomenna siis suunta kohti lahden juna-asemaa, josta käydään nappaamassa mun mussukka meille :) Viikonlopun suunnitelmista en tiedä vielä, mutta alkuviikosta lupaan taas postailla. Ja psst kuvat on täältä: http://weheartit.com

Heippa♥