Naamakuvia ja Höpötystä

Heippa! Eilen mun piti tunnollisesti lukea matikkaa, mutta onnistuinki tekee miltei kaikkea muuta paitsi pänttäämää talouslaskuja aivoihini... :D Otin nimittäin pitkästä aikaa oma-alotteisesti kuvia itselaukaisimella ja muokkailin niitä. Koska mun sodanaikanen kone on niin julmetun hidas, niin yhen kuvan muokkaamisessa menee abouttirallaa puol tuntia. Ja otin niitä kuvia aika hervottoman paljon, niin siitä voiki moni arvata mihin mun ilta kului! Uus kone olis ykkösenä joululahjalistalla että pitäs vielä pari kk jaksaa tällä kivikautisella kuvatuksella jaksaa! Ainii mulla on muuten ihan kauhee höpöttelyfiilis just tällä hetkellä (johtuen varmaa siitä etten edelleenkää jaksa lukea) :)

Mutta jätetäämpä pölöttely sikseen ja isketään nyt tähän väliin niitä kuvia !

Mitäpä mä näistä kuvista selittämään.. Kaikki selkeesti varmaan huomaa että niissä on mun naama, ja koska kaikki ketkä mun blogia seuraa on varmaan huomannut ton saman naaman useammin aikaisemmissa postauksissa, niin jätän tälläsen turhanpäiväsen naama-analyysin nyt väliin. Meikistä voin sen verran sanoa että tein sen aamulla puoliunessa 10 minuutissa, joten lopputulos ei tosiaankaan oo sieltä kauneimmasta päästä!

Aluks aattelin että tää kuva olis semmonen haikee angstikuva jolla kuvaisin hyvin mun koeviikko-fiiliksiä, mutta ku huomasin tuolla oikeella mun Nasu-pehmolelun, joka hautautuu mun massiivisen ahterin alle niin eihän tälle kuvalle voi ku nauraa. Siis kattokaa nyt sitä! Ihan selkeesti semmonen "voisko joku auttaa" - ilme :D:D

Nää nyt on taas tämmösii perus hei olen tässä ja poseeraan, joten en ees jaksa vaivautua selittelemään. :D Sensijaan voisinki kertoa mun mahtavasta päivästä! Lue: ei-niin-mahtavasta.

Koulussa olo oli ku ilmapallolla, ku joka paikka tukossa ja sattuu pelkkä hengittäminen kun tää flunssanperkele ei lähe millään pois. Olisin jääny kotiin, mut tottakai tänään piti olla ruotsin kuuntelukoe, joka muuten meni päin sanonko mitä. Päivää pidens vielä hypäri jonka aikana tulin kotii nukkumaan ja herätessäni luulin (ja toivoin) että olis keskiviikko, mut mieleen palas nopeesti ajatus että eihän se vuorokausi nyt paria tuntia kestä. Tamineet takas ylle siis ja kohti iki-ihanaa koulua! Puol 4 vasta pääsin sieltä pois vieläkin masentavamman matikantunnin jälkee, josta tajusin vielä vähemmän ku siitä ruotsista. Okei mä en ehkä oo se paras lukiolainen mut oli tässä päivässä jotai hyvääki! Nimittäin sain kuulla äidinkielen tunnilla, että olin puhekurssin yks parhaimmista oppilaista ja jos meen pitämään puheen uudestaa keskiviikkona ni tuloksena siitä kurssista olis varma kymppi! Eli keskiviikkona tavataan rakas äidinkielen opettajani!

En pääse tällä viikolla salillekkaa ton fakin koeviikon takia, eli oon varmaa taas lihonu sen +2kg, kun koeviikko on ohi. :( Onnea vaan esalle, ku pääsee kattelee tätä ryhävalasta sit viikonloppuna. Varsinki ku aina mässäillään kaikkee hyvää sillon ja sit on sellanen pieni positiivisuuden tunne takaraivossa et ainaki pääsee ens viikolla salille polttaa kaiken ni ei, tämä tyttö istuu kotona lukemassa kokeisiin ja mättämässä herkkuja naamaan, että ees jostain mieli paranis lukemisen ohella! Asiaa ei varmaan auta sekään, kun oon menny autolla/skootterilla aina kouluun niin en saa liikuntaa ees koulumatkoista. On muuten aika epäliikunnallinen olo varsinki kun oon tottunu käymään salilla kohta 2 vuotta. Mut tää salittomuusviikko pitää kokea aina koeviikkojen alla eikä siitä pääse mihinkään!

Okei oon kuullostanu tähän asti tosi masentavalta, mut on mulle onneks paljon kivojaki juttuja tapahtunu, esimerkiks tieto siitä, että pääsen mussukkani luokse jo torstaina tuo paljon puhtia esimerkiks kokeiden lukemiseen ja muuhun arkikakkaan, mitä ei jaksais sitten millään jos ei olis yhtäkään positiivista asiaa mitä miettiä. Koulupäiviin tuo piristystä myös ihanat kaverit, joita ilman en pärjäis <3 Varsinkin Miran kanssa ollaan taas melkein kaikki matikantunnit kulutettu puhumalla kaikesta maan ja taivaan välillä, mutta matemaattiset aiheet ei oo meidän keskusteluihin kyllä eksyny. :D Esimerkiks tänään höpöteltiin suurin osa abiristeilystä ja siitä miten kivaa siitä tulee! Ja ollaan myös mietitty et millaset asut puettaisiin penkkareihin, joten näin matikantunnit taittuu rattosasti! Kyllä mä lupaan sit koeviikolla päästä niistä kokeista jotenki läpi.. (Huomasin vasta nyt miten huonolta lukiolaiselta kuullostankaan..)

Ja mitähän muuta ihmeellistä mulle olis sit käyny tän viikon aikana..? No ok tänään on vasta tiistai, joten eipä oo viikkoa paljoo ees takana vielä. Ylioppilaskirjotuksista voisin sen verran vuodattaa, että pitäs ens viikon perjantainaina ilmottautua kevään YO:ihin. Viime yönä ennenku kävin nukkumaan vietin n. 45 minuutin syvällisen mietintätuokion yksin pimeässä, että mitä ihmettä teen, kirjotanko matematiikan vai ruotsin. Molemmat aineet on mulle semmosta hepreaa, että ymmärtäisin varmaan sitä oikeaa hepreankieltä jopa paremmin, mutta päädyin kuitenki matikkaan tänää miran ja anskun kannustuksella. Ja tässä tulevat syyt miksi: 1. Matikassa on paljon alhaisempi pisteraja millä sen pääsee läpi. 2. Matikassa saa käyttää apuna maol-taulukkoa, jossa lukee hirveesti niitä kaavoja mitä tarvii käyttää. 3. Matikassa ei tarvii mitää kuuntelukokeita jne jne aineita tehdä, siinä vaan lasketaan ja thats it. Ja oon kuitenki saanu parista matikankurssista seiskat, joten ehkäpä mä sitten päädyn sen matskun kannalle.

Mä en oo ihan varma siitä kiinnostaako teitä kuunnella mun kouluvuodatuksia, mut kerranki ku sille päälle satun että juttua vaan tulee niin pakkohan se on jonnekkin purkaa. :D Ennemmin mä sen täällä blogissa julkasen, kun että puhun seinälle 2h ja huomaan että hupskeikkaa mihis tää aika on taas kulunu (mielenterveyteni on siis kunnossa, enkä oikeesti ole puhunut seinille vaikka joskus mieli tekis..) Ja paljon mieluummin mä kulutan energiaani tälläseen turhanpäiväseen kirjottelemiseen, kun että olisin nenä kiinni matikankirjassa ja tajuaisin sen sadannenviidennenkymmenennentuhannen kerran, että en osaa. Siitä tulee vaan paha mieli, ja tää voi toimia semmosena motivaation kohottajana!

En oo koskaan ennen tätä ees blogissani tehny että kirjotan sitä mitä huvittaa, vaan pyrin yleensä listaamaan asiat lyhyesti ja ytimekkäästi. Ok en tiedä kumpi teistä on hauskempaa, enkä usko että läheskään kaikki näitä mun vuodatuksia lukee, mutta ne keitä kiinnostaa nii pistäkäähän kommenttia! Lisää tällästä höpöttelyä, vai ei enää ikinä? Musta on hauska päästää teidät joskus mun mielen syvimpiin syövereihin, vaikka kyllä siellä usein liikkuu paljon syvällisempiäkin juttuja uskokaa pois ! Kaverit, ketkä mun blogia lukee ihmettelee varmaan et mikä tota naista vaivaa, mut en anna sen asian vaivata. :D Terkkuja vaan kaikille ystäville <3

Nyt tulis vuorostaan kuva-analyysiä: En tiiä miks, mut joku mussa sai lisäämään tälläsenki kuvan tänne blogiin vaikka näytän ennemminki pelästyneeltä haisunäädältä (tuli ekana mieleen) Tässä kuvassa ei oo sensijaan mitään hauskaa käännekohtaa, niinkun se nasujuttu tuolla ylempänä, mut eipähän kaikki oo semmosia perus poseerauksia. :D Yleensä jos kuvia otetaan tykkään vaan irvistellä kameralle ja sitte myöhemmin voin hävetä silmät päästäni että voi miksi mä en vaan osaa näyttää normaalilta.

Enhän mä nyt oikeesti teille keskisormea näyttele, halusin vaan esitellä kynnet jotka mulla oli Ellan synttäreillä.. :):) Kuvastahan huomaa erittäin selkeästi millaset kynnet on, mut jokainen voi zoomata ketä kiinnostaa!

Alkaa pikkuhiljaa tää höpöttelyfiilis menemään ohi ja musta tuntuu että alan olee jo jotenkuten henkisesti valmistautunut ottaa ton matikankirjan esille ja alkaa pänttäämään. Tosiasia on se, että mun pänttääminen kiteytyy lähinnä siihen, että lasken pari laskua, heitän kirjat hemmettiin ja teen jotain "tärkeämpää". Ne asiat, minkä parissa sit iltani kulutan ei varmaan oikeesti olis tärkeämpiä, mut en vaan voi sille mitään ettei mua oo tarkotettu koulun penkille. Haluun tehdä sellasta mikä mulle mieleisiä juttuja, ja sen takia odotanki sitä kun pääsee lukiosta jatkamaan opintoja sen parissa mikä oikeasti mua kiinnostaa ! Ammattikorkeasta koitan oikean alani löytää, yliopistoon mä en lähde itseäni kiduttamaan.

Tähän loppuun vielä ISO SYDÄN kaikille lukijoille, joita on jo 26 wuhuu :)) Oon tosi kiitollinen, kun jaksatte seurata mua, ja toivoisinkin että lukijoita tulee vielä moooonia lisää! Kommentteja toivoisin enemmän, eli oikeesti olkaa joskus niinku minä; kirjottakaa vaan mitä mieleen tulee! ;D Ei sen aina tarvii olla kaunista, tai positiivista, mä hyväksyn kaikki asiat mitä mieltä musta ollaan. En nyt haluu tietenkää kuullostaa siltä et kaikki vetää kriittisyys-vaihteen kaakkoon ja alkaa joka pienintäki asiaa argumentoimaan. Olkaa vaan rehellisiä!

Nyt alkaa juttufiilis olee aika nollissa, joten ehkäpä on mun aika nyt mennä kohti matikan ihmeellistä maailmaa! Tuntuu muuten hassulta julkasta tämmönen ns. eka syvällisempi teksti, jossa on höpötystä melkein enemmän ku kuvia :D Toivotaan, ettei ihmisten asenteet mua kohtaan järkkyis ihan kauheesti, sillä tällänen mä oon! Ja oma itsensä sitä pitääkin olla eikös? ;) Mutta nyt on mun aika pistää ne kuuluisat pillit pussiin ja nuotit nippuun tän postauksen osalta ja suunnata nokka kohti matskua, ja pientä toivonkipinää että se menee läpi. Mulla on siis torstaina se koe, jos en sitä vielä aijemmin oo ilmottanut.. :D

Okei mutta oli kiva avautua!

Heippa ♥