Minun ja Esan tarina

Ajattelin nyt alkaa toteuttamaan noita teidän toivomia postauksia, ja multa kysyttiin että voinko kertoa mun ja Esan suhteesta, missä tavattiin ja miten tutustuttiin jne.. Meille tuli tänään sopivasti 1v5kk täyteen, joten tää voi olla nyt myös sen kunniaksi tehty. :) Nopeasti on kyl aika mennyt kullan kanssa, hassua ajatella että kohta ollaan jo puoltoista vuotta oltu yhdessä.. Mutta ihanaa on ollut ja tänään kun Esa lähti junalla, niin tuli heti kauhea ikävä niinkun aina. Ei se ikinä tuu helpottamaan se ikävän tunne, vaikka luulisi että kaikkeen tottuu.. Mut sit on taas ihana nähdä muutaman päivän päästä. <3

Meidän tarina alkoi internetin kautta, koska ei asuta samalla paikkakunnalla jonka moni onkin varmasti jo hoksannut. Selailin yks ilta tylsistyneenä mun lempinettisivuja, kunnes eräs kommentti yllätti mut yhdestä kuvastani. Kommentti oli tullut pojalta, jota pidin heti suloisen näköisenä ja kiinnostavana. Vastasin kommenttiin ja siitä kehkeytyi kunnon keskustelu. Keskustelun lomassa sain selville, että pojan nimi on Esa. Juttelimme netin kautta monta tuntia, kunnes mun oli pakko mennä nukkumaan sillä kello oli paljon. Muistan vieläkin miten iloisin mielin menin nukkumaan sinä iltana.

Juttelumme jatkui seuraavana ja seuraavana päivänä, kunnes vaihdoimme messenger-osoitteita ja juttelusta tuli helpompaa. Lopulta vaihdettiin myös puhelinnumerot ja juttu jatkui tekstaten. Kun lopulta olimme aikamme jutelleet netin ja puhelimen välityksellä, alkoi minusta tuntumaan, että haluan nähdä Esan ihan kasvotusten ja aloinkin ehdottelemaan näkemistä. En kuitenkaan suoraan uskaltanut kysyä, että hei nähdäänkö vaan ujuttelin kaikkia siihen suuntaan viittaavia lauseita keskusteluihimme. Odotin saavani vastakaikua ehdotteluilleni, mutta sitä ei kuulunut. Ajattelin tietenkin heti, ettei häntä edes kiinnosta ja unohdin koko asian. Tämän jälkeen koko keskustelumme kuihtui pikkuhiljaa ja lopulta, Esasta enää kuulunut mitään. Monta kertaa näin hänet paikalla mesessä tai muissa paikoissa, mutta keskustelua ei aloitettu. Mua jäi todentotta harmittamaan se, sillä itse olisin todella halunnut nähdä ja tutustua vieläkin paremmin, kuin netin välityksellä.

Tuo kaikki tapahtui talvella. Pikkuhiljaa aloin unohtamaan Esan ja keskityin muihin asioihin. Kyllä siinä välissä jotain poikia jutteli, mutta se ei ollut mitään samanlaista verrattuna mun ja Esan keskusteluihin. En osoittanutkaan heille sen suurempaa kiinnostusta, sillä en halua turhaan herätellä toiveita ellei mua itseäni kiinnosta. Sitten koittikin jo kevät ja kesäloma oli parin kuukauden päässä. Päätin aloittaa bloggaamisen uudelleen, sillä olin pitänyt ennenkin blogia vuosia sitten, mutta sen jatkaminen ei enää kiinnostanut. Halusin aloittaa puhtaalta pöydältä, mutta blogger oli muuttunut ja tajusin etten ikinä osaa aloittaa blogia itse. Tarvitsin kipeästi jonkun apua, joka tiesi tietokoneista vähän enemmän kuin mitä itse tiesin.





Samana päivänä kun yritin saada blogia pystyyn, messengerissä piippasi viestin ääni. Ajattelin että se on joku kavereistani, mutta yllätyin. Se olikin Esa. Aloin heti kyselemään häneltä neuvoa blogin perustamiseen liittyvistä ongelmista ja hän auttoi. Keskustelimme myös muista jutuista taas tuntikausia ja tuntui, että hän oli tullut takaisin elämääni. Se tuntui ihanalta, vaikka ajattelinkin hänestä vielä silloin vain kaveripohjalta. Juttu alkoi taas luistaa, tällä kertaa täysin erilaisena kuin ennen. Keskustelut alkoikin pikkuhiljaa mennä flirttailun puolelle ja tällä kertaa sain kaipaamaani vastakaikua Esankin puolelta. Olin hänen viesteistä aina innoissani ja parhaan kaverini kanssa mietimme yhdessä mitä vastaisin hänelle. :D Mahanpohjassa tuntui aina hyvältä, kun juttelin Esan kanssa ja siitä se ihastuminen alkoi pikkuhiljaa. Ehdottelut näkemisestä kiinnosti vihdoin molempia ja sovimmekin tapaavamme 28.toukokuuta Lahdessa.






Kun kyseinen päivä koitti, olin todella todella hermona. Kriiseilin vaatteista, meikeistä ja hiuksista sillä halusin näyttää mahdollisimman hyvältä. Bussimatka tuntui maailman pisimmältä ja jännitys oli huipussaan. Sydän hakkasi ja suuta kuivasi. En muista millon viimeksi jännitti niin paljon. Lopulta bussi kurvasi lahden asemalle, jossa sovimme näkevämme. Soitin Esalle ja hän kertoi olevansa rakennuksen toisella puolella. Sitten lopulta näimme ja menimme kahville. Jännitys katosi jutellessa ja kaikki oli yllättävän helppoa. Hiljaiset hetketkään eivät haitanneet ja kaikki tuntui luonnolliselta. Esan seurassa oli todella helppo olla. Kiertelimme lahdessa ympäriinsä ja päivä meni nopeasti. Ihanan yhdessä vietetyn päivän jälkeen oli pakko lopulta sanoa heipat, mikä oli todella vaikeaa. Ajattelin vain, että näenkö tuota ihanaa poikaa enää? Seuraava näkeminen tuli kuitenkin heti seuraavana viikonloppuna ja olemmekin nähneet siitä lähtien melkein joka viikonloppu.






Tiesin heti ensi näkemisellämme, että tästä jutusta tulee jotain mikä kestää. Ja niinhän se on kestänytkin. <3 Harvoin löytää niin samalla aaltopituudella olevaa ihmistä elämäänsä, ja olenkin niin onnellinen että mulla on Esa! Vaikka näemmekin vain viikonloppuisin ja tietysti joskus muulloin, on yhteinen aika maailman ihaninta enkä vaihtaisi sitä mihinkään. Vaikka erossa oleminen ei ole helppoa, näkeminen on sitäkin ihanempaa. Yhteisestä ajasta osaa ottaa kaiken irti, kun ei ole yhdessä koko aikaa. Ja saa myös aikaa itselleen, kun ollaan omissa kodeissamme.

 

Mulla on ollut aijemmin jotain lyhyitä suhteita, mitkä ei ole todellakaan verrattavissa mun ja Esan parisuhteeseen. Nyt mä tiedän mitä on oikea rakkaus, ennen Esaa en sitä tiennyt. Mä uskon että meillä on vielä pitkä tulevaisuus edessämme, sillä me molemmat halutaan sitä todella paljon. <3 Ja vaikka riitojakin joskus on niin mun mielestä ne on vain ihan hyvästä. Joskus kuuluu puhdistaa ilmaa, ja riidat vain vahvistaa suhdetta ja oppii sietämään toisessa niitä huonojakin puolia.

Ihana jakaa tämä tarina teidän kanssa, toi paljon muistoja mieleen viimeisen puolentoistavuoden takaa. :) Tästä tuli aika pitkä, mutta toivottavasti jaksoitte lukea! Heippa. <3