päläpälä

Jalat huutaa halleluujaa, selkäparka sinnittelee viimeisiään ja käsissä on naarmuja ja farkut kastiketarhoissa. Tällaisista tuntemuksista on mun työpäiväni tehty! Mutta mä selvisin, niinkuin aina. Vielä huominen olis selviytymistä ja sinnittelyä jäljellä ja sitten i'm off to Vantaa! Onneks Mira oli myös töissä niin oli edes jotain positiivista siinä päivässä. :) Ja aika menikin kun pikakelauksella kun sai jutella jonkun kanssa eikä tarvinnut yksin kyhjöttää. Huomenna joudun ilman Miraa kitkuttelemaan päivän siellä, mutta yritän pärjätä! Mulle tuli taas tällainen höpöttelyfiilis, joten blogi auki ja kirjoittamaan. :D Tää on ihan terapeuttista joskus. Kuvituksena toimikoon nyt mun eiliset vebbikuvailut. Mulla oli tänään visio että kuvaisin mun asun, mutta niin se nyt taas vaan jäi. :( Oon tyhmä tiedän....

Töiden jälkeen sovittiin Anskun ja Miran kanssa että nähdään meillä porukalla. Oli kyllä ihanan rentouttavaa jutella tyttöjen kanssa ja nauraa ja vaan olla! Juttua riitti taas maasta taivaaseen ja nauramiselta ei vältytty. ;D Onneks mulla on ihania ystäviä, joiden piristävä seura auttaa jaksamaan! Just tollasten iltojen ansiosta niinku tänään, tajuan että ystävistä täytyy pitää kiinni! Vaikka joskus tuntuu, ettei aika riitä mihinkään ja kalenterissa pitäs olla yks päivä lisää viikossa tai tunteja pitäis olla vuorokaudessa ainakin 48 niin kyllä ystäville pitää olla aikaa! Ja onneks saatiin kaikille sopiva rako keksittyä. :) Tuollaisia päiviä sais olla useammin! Ainakin naurumäärästä päätellen meidän kaikkien kolmen elinikä nousi muutamalla vuodella. Eli ette pääse musta ikinä eroon muhah.

Oh god miten tää kuva onkin näin sumea. :D 'Millä perunalla tääkin on kuvattu?' Sanois Esa tässä kohtaa. ;D Mutta niin. Oon huomannut, että valitan usein blogissa mun töistä. Eikö pitäis olla ilonen että on kesätyö? Saa tienata rahaa, on tekemistä, sekä siitä tulevasta lomasta osaa nauttia täysin rinnoin kun on ollut rehkimässä jonkun aikaa. Osaisimpa ajatella aina kuin optimisti! Mutta kun ei. Kaikki on joskus päin piippiä, mikään ei onnistu ja känkkäränkkä on päällä kuin 5-vuotiaalla. Joskus mä taas oon niin ilonen, että oon töissä ja saan rahaa ja voin elääkin niillä rahoilla. :D Mutta mistä toi neiti äksy asenne tulee? Miten sen voisi tunkea sinne missä aurinko ei paista ja nauttia positiivisista jutuista kun niitä on elämässä? Miksei elämä ole helppoa? Miks pitää olla niin vaikeeta joskus? Tässä muutama päivän pähkinä, joihin ette varmasti osaa kukaan vastata täydellisesti, yrittäkääpä vain! Olisihan se unelmaa, jos voisi elää vanhempien rahollai all day every day eikä välittää hintalapuista tai muustakaan, mutta onko se oikein olla koko elämänsä riippuvainen jostain toisesta ihmisestä? Mihin katoaa se onnistumisen tunne, kun tilinauha tupsahtaa postiluukusta ja palkka on tullut. Se tunne on jotain uskomattoman hienoa. Minä itse olen tienannut nämä rahat. Minä itse omalla tekemiselläni saan palkkaa jostakin. Ei se ole se rahan määrä, se on se fiilis mikä siitä tulee kun tietää että on onnistunut. Ja se ihanuus, kun rankan päivän jälkeen raahaudut kotiin ja saat lysähtää sohvalle katsomaan telkkaria ja lepuuttamaan kuolemaa tekeviä raajojasi. Silloin sitä vasta osaakin nauttia lomasta, kun on kokenut kaiken tämän. 

Ja mä voin ihan rehellisesti nyt sanoa, etten tiedä pahemmin elämästä, missä vanhemmat maksaisivat kaiken. Tottakai porukat ostelevat mulle aina silloin tällöin jotain, eikä mun tarvii ihan vain omalla kukkarolla elää, mutta nyt varsinkin kun käyn töissä olen aika paljon saanut maksaa itse menojani. Ja mun mielestä se onkin ihan opettavaista! Esimerkiksi vaatekaupassa mietin monta kertaa ennen ostamista sitä, mihin vaatetta tarvitsen ja tulenko sitä käyttämään. Tällä ajattelutavalla oonkin tehnyt monta jättehyvää ostosta ja tiedän, että ne jutut oikeasti tulevat tarpeeseen! Ja mulla ainakin vähän suurempi investointi kolhasee omaatuntoa, mutta yleensä pitkän harkinnan jälkeen tekee mieluummin ostopäätöksen kuin hetken huumassa. Ne pinkit rakkauslasit on syytä ottaa pois kun menee kauppoja kiertelemään ja ajatella järjellä! Noh tietenkin jos on rahaa millä huidella hyllyt tyhjiksi niin go for it. :D

Ja mä tiedän että on monia nuoria, joiden ei tarvitse tehdä kesätöitä ja olisihan se varmasti unelmaa nauttia kesästä täysillä miettimättä töitä ja voihan se olla että minäkin kateellisena läyhään täällä, mutta oon mä kyllä ilonenkin siitä että oon töissä. =) Se on tosi opettavaista tulevaisuutta ajatellen, varsinkin mua oikeen innostaa jatkaa opiskelemista kun tietää ettei haluaisi tehdä sitä yhtä ja samaa hommaa koko elämänsä ajan. Eli jos kouluun pääsen syksyllä, niin kyllä mä meen sinne ihan ilomielin!

Munkin piti vaan selittää päivän kuulumisista jne jne, mutta ajauduinkin taas ihan toisaalle. :D No joskus käy näin! Pitäis vielä ehtiä pakkaamaan Vantaakamat kasaan ja käydä ajoissa nukkumaan huomista työpäivää ajatellen, mutta nyt jumahdin kirjottamaan tänne blogiin. Mun mielestä on ihan kiva jakaa mun päänsisäisiä ajatuksia teille lukijoilla, ja toivottavasti teistäkin on ihan kiva lukea niitä. :) (En kyl tiedä kuka hullu jaksaa koko teksiä lukea, hatunnostot sille!) Oon vielä reipas työläinen tän ja ens viikon, ja sit heitän heipat työpaikalle ja vedän loma-fiiliksen päälle. :) Saas nähä mitä kivaa keksii loman aikana.. ;D Esalla kun tota kesälomaa ei oo (mööh) niin pitää viikonloppusin aina mussun kans kehitellä jotain. :P

Mutta nyt meen iltahommia duunailee ja nukkumaan aikasin!

zau <3